Jos tällä hetkellä valloillaan oleva keskustelu ilmastonmuutoksesta aiheuttaa liiallista ahdistusta, suosittelen lukemaan Hans Roslingin kirjan Faktojen maailma. Sen luettuasi oivallat, että asiat eivät ehkä olekaan ihan niin huonosti kuin mediaa seuraamalla voisi ajatella. Asiat pitää vain osata laittaa oikeisiin mittasuhteisiin ja nähdä hieman uutisoinnin taakse. Kun osaa tulkita faktoja, osaa myös nähdä asioita isossa kuvassa ja niiden merkityksellisyyden. Faktojen maailma -kirja auttaa ymmärrettävästi laittamaan asioita oikeisiin suhteisiin ja faktojen pohjalta näkemään, että usein asiat eivät ole ihan niin huonosti kuin voisi kuvitella. Itse asiassa kirjassa on monta esimerkkiä siitä, että jopa simpanssit osaavat arvioida kyselyissä maailman nykytilaa paremmin tai vähintäänkin yhtä hyvin, kuin me ihmiset. Tästä ei pidä kuitenkaan pahoittaa mieltään. Meidät opetetaan jo pienestä pitäen helppoihin yleistyksiin ja jakamaan maailmaa oman ympäristömme näkökulmaamme peilaten. Hans Roslingin kyselyssä vain 19 % suomalaisista tiesi (tai arvasi) suurimman osan maailman väestöstä asuvan keskituloisissa maissa. Itsekin arvelin, että suurin osa asuu matalan tulotason maissa kuten vaikkapa Afrikassa. Virheellinen arvio ei silti ole ihme, kun jo ala-asteelta asti on kerrottu miten köyhyydessä elävän Afrikan väestömäärä kasvaa räjähdysmäisesti. Toinen mielenkiintoinen esimerkki kyselyistä on se, että jopa 70 % vastaajista ei tiennyt missä maanosassa suurin osa maailman ihmisistä asuu. Kyse on kuitenkin miljardista ihmisestä, jotka vastaajat laittoivat kokonaan väärälle mantereelle! Karkeasti arvioituna ihmisiä asuu maailmassa seitsemän miljardia, joista Amerikassa, Euroopassa ja Afrikassa kussakin miljardi ja loput neljä miljardia Aasiassa. Jos todella olemme huolissamme siitä, että miten globaali markkina jakaantuu tai miten maailman luonnonvaroja käytetään, niin eikö olisi hyvä tietää edes missä maailman ihmiset asuvat?
Faktojen maailma tarjoilee helppoja ajattelun välineitä, jotka auttavat hahmottamaan kokonaiskuvan oikein ja parantamaan ymmärrystä maailman toimivuudesta. Mikä parasta, nämä välineet eivät edellytä eri tilastojen ja yksityiskohtien opettelua. Riittää kun osaa nähdä niistä olennaiset ja merkitsevät asiat. Hans Rosling puhuu paljon faktatietoisuudesta ja sen lisäämisestä.
Kirjassa faktatietoisuus jaetaan kymmeneen vaistoon. Jokaisesta vaistosta on otettu esimerkkejä, miten ne ohjaavat meidän ajatteluamme ja mihin pitäisi kiinnittää huomioita. Samalla kirjassa annetaan muutama nyrkkisääntö vaistoille. Vaistot ja nyrkkisäännöt ovat:
- Kuiluvaisto -> Etsi enemmistöä
- Kielteisyysvaisto -> Odota huonoja uutisia
- Viivasuoruusvaisto -> Linjat voivat taipua
- Pelkovaisto -> Laske riskit
- Kokovaisto -> Suhteuta asiat
- Yleistämisvaisto -> Kyseenalaista kategoriasi
- Kohtalovaisto -> Hidas muutos on silti muutos
- Ainoan näkökulman vaisto -> Hanki työkalupakki
- Syyttelyvaisto -> Vältä osoittamasta sormella
- Hätävaisto -> Ota pieniä askelia
Mielenkiintoista kyllä, pystyin samaistumaan moneen kirjan antamaan esimerkkiin. Kuten esimerkiksi syyttelyvaiston yhteydessä kerrottuun esimerkkiin ennakkoluuloista. Rosling kertoi työskennelleensä Unicefille tehtävänään valvoa lääkeyhtiöiden tarjouskilpailua. Rivopharm niminen pieni Sveitsissä toimiva perheyritys oli kiinnittänyt tässä suhteessa huomion. Heidän tarjouksensa hinta pilleriä kohden oli jopa matalampi kuin pelkkä raaka-aineiden hinta. Tämä oli omiaan vahvistamaan Roslingin ennakkokäsitystä siitä, että asiassa oli pakko olla jotain hämäräperäistä. Oletus oli, että Unicef oli hyvien puolella, kun taas lääkefirmat juonittelevia pahiksia. Todellisuudessa juju oli siinä, että Unicef maksoi heille tilauksensa neljässä päivässä ja raaka-ainevalmistaja antoi 30 päivää luottoa. Heille jäi siis 26 päivää aikaa hankkia esimerkiksi korkotuottoja. Tämä oivallus mahdollisti sen, että lääkkeet voitiin myydä jopa halvemmalla kuin raaka-ainekustannukset. Roslingin ennakkoluuloista poiketen, lääkefirma olikin tällä kertaa hyvien puolella.
Kirjassa on paljon hyviä esimerkkejä, mitkä laittavat miettimään omaakin ajattelua uudella tavalla. Liian helposti omatkin tekemiset pohjautuvat nopeisiin mielikuviin, tutustumatta riittävästi saatavilla olevaan dataan. Ehkä yksi tärkeimpiä oppeja itselleni kirjassa oli se, että pyydä aina nähdä dataa. Toinen hyvä ohje oli lopettaa syyllisten etsiminen ja sen sijaan miettiä miksi jotain oli tapahtunut. Ihmisillä on tapana yksinkertaistaa liiaksikin monimutkaisia asioita. On myös helpompaa etsiä syyllistä jollekin tapahtumalle, kuin selvittää miksi niin on tapahtunut. Kun syyttelyn sijaan selvittää syyn, saattaa lopputulos jopa yllättää.
Faktojen maailma on kaikkiaan positiivinen kirja, vaikka siinä esimerkkien kautta käsitellään melko paljonkin köyhyyttä ja muita negatiivisia asioita. Kirjassa myös osoitettiin hienosti, että ennen asiat eivät olleet paremmin, vaikka kielteisyysvaistomme näin meille uskottelee. Kuten Rosling kirjassaan mainitsee, kehityksen tavoitteita, kulttuuria ja vapautta on vaikea mitata. Puolestaan kitaroiden määrää henkeä kohden on helppo mitata ja se jos jokin on hyvä mittari maailman parempaan suuntaan menosta. Näin kitaraa soittavana miehenä minun on pakko olla samaa mieltä. Kitarasoittimia oli muuten vuonna 1962 200 kappaletta miljoonaa ihmistä kohden, kun 2014 niitä oli jo 11000 kappaletta. Selvästi suunta on siis parempaan.
Roll with me Digital 